“Tossa puolenpäivän aikoihin olin menossa Denalle kun tohon pihalle päästyäni huomasin, että ovi oli sepposen selällään ja lukon salvat oli murrettu mutkalle. Siinä kun tilanne iski tajuntaan, niin noi mun kevät-sunnuntai-aamuiseen tapaan puoliksi kiinni lötköttävät silmäluomet lennähti selälleen, syke kohosi ja sieraimet laajeni, ja heti mä henkisesti ja fyysisesti valmistauduin mahdollisesti vielä sisällä lymyäviin rosmoihin! No sit mä hiippailin sisään kellarin kautta ja kohta jo huomasin että tavaroita oli sikin sokin siellä täällä väärinpäin, eli täysin toisin kuin mitä oon tottunut odottaan noilta talon siivous-intoilevilta peruskäyttäjiltä. Tää sotku oli joittenki ihan toisten tyyppien käsialaa! Se jälki oli eläimellistä, ja vaikka noi kytät sikojen sukuun lukeutuukin, ja on tunnetusti sellasia että tunkee sitä kärsäänsä joka paikkaan ja yleensä jos joku jengi meitä on vaivannu niin se on just ollu noi skoudet, niin oli kuitenkin tällä kertaa selvää, että nää tän päivän murtautujat ei olleet saapuneet paikalle byrokraattien vaatimuksesta; näistä jäljistä päättelin että nää oli enemmänkin jotain Jonneja.”
Näin kertoi paikalle ensimmäisenä saapunut silminnäkijä.
Todelliset tihutyöt olivat tapahtuneet keskikerroksessa, jossa selvästi murtautujat olivat viimeistään löytäneet rohkeutensa ja he olivatkin päättäneet ensitöikseen rikkoa eteisessä olleen ison myslipussin, levittäen kaurahiutaleita ja rusinoita lattialle. Keittiössä oli kaapeista heitelty tarvikkeita lattialle, toimistossa oltiin ilmeisesti etsitty sohvan tyynyjen välistä jotain, sillä tyynyt oli heitelty lattialle, kuin myös joitain paperipinoja. Vaihtotorilla oltiin kaadettu hylly, ja kynttilät oltiin heitelty keittiö-olkkarin välikön hyllyiltä lattialle. Yläkerrassa oltiin sänkyjä käännelty ympäri. Ylipäätään jäljistä saattoi päätellä että murtautujat nauttivat rötöstelystä ja toisaalta etsivät myös loottia eli ryöstösaalista. Kolehtirasia oltiin revitty auki, ilmeisesti jotain työkaluja oltiin viety, ja sitten olivat ottaneet mukaansa talon aggregaatin, ja ehkä röyhkein ja loukkaavin teko oli kahvipaketin pölliminen.
Tekijöiden motiiveja on vaikea maallikon arvailla, joten kääntykäämme ammattilaisen puoleen; Näin kommentoi Denan päivystävä psykologi, käytöstieteiden tohtori Anu Saukko:
“Tapaus on hyvin mielenkiintoinen! Jos tarkastelemme murtautujien jälkiä tarkemmin, alkaa näiden vesseleiden mielenlaatu hahmottua. Otetaanpa esimerkiksi murtautujien toiminta vessassa! (toimitus huomauttaa: murtautujat olivat vessassa pistäneet käsienpesuhärvelin ja vessan käyttöohjeet vessanpönttöön) Kutsukaamme vessan vandalisoijaa vaikka Henkilö A:ksi. Tälläinen kapinointi yhteisön asettamia vessakäytös-normeja vastaan on selvä merkki niin kutsutusta anaali-retentiivisestä persoonaallisuus-häiriöstä, joka kumpuaa syvästä oman kehon biologiaa kohtaan kohdistuvasta häpeän tunteesta. Tälläinen häiriö on tyypillistä henkilöillä, jotka ovat kokeneet nöyryytyksen tunteita ollessaan herkässä kehitysvaiheessa noin 1-2 vuoden iässä. Anaali-retentiivinen persoona pidättelee suolistokaasuja epäterveellisen pitkään, jolloin suoliston toiminta voi häiriintyä. Suoliston hyvinvoinnilla on tutkitusti suora yhteys henkilön henkiseen puoleen ja jopa maailmankatsomukseen. Kun ummetus koskee vatsaan, ovat impulsiivisuus ja jopa väkivaltaiset purkaukset yleisiä oireita. Kaikkien onneksi henkilö A on nähtävästi purkanut turhautumistaan vain elottomiin esineisiin. WC:n käyttöohjeet ovat selvästi muistuttaneet henkilö A:ta kivuliaasta muistosta, jonka hän on halunnut unohtaa. Henkilö A ei halua, että häntä neuvotaan vessa-asioissa, vaan hän haluaa näyttää osaavansa itse hoitaa tarpeensa, ja tämän hän todistaa repimällä ohjeet. Vatsaa ahdistava pitkään pidätelty pieru on todennäköisesti saanut henkilö A:n tuntemaan itsensä likaiseksi, joka puolestaan on saanut hänet käymään käsienpesulaitteen kimppuun, täten mielessään kukistaen häpeänsä ulkoisen sijais-näytelmän kautta. Henkilö A:n kiintyminen aggregaattiin on myös tyypillistä käytöstä anaali-retentiivisille persoonille; kaivatessaan helpotusta vatsansa kivistykselle, tälläiset ihmiset usein nauttivat kovaäänisistä moottori-ajoneuvoista ja muista pärisevistä laitteista, sillä koneen pärinä muistuttaa heitä siitä helpotuksesta, jota he eivät itsekseen voi saavuttaa. Kaikenkaikkiaan kyseessä on ollut oikein kunnon oppikirjaesimerkki!”
Nojooh! Virnuilut sikseen… Mitä tästä opimme?
